Aslanilla on jo monta päivää ollut vähän niinku menkat. Paitsi kun se on poika, niin toi on vaan vertauskuva.

Viimeksi Aslan oli tommonen kiukkupylly kesällä, siinä 7 kuukauden kieppeillä. Sillon kaikki tympi sitä ja se vainoili milloin mistäkin. Murisi milloin autonrenkaille ja milloin haukkui hulluna leijaa. Eteisen seinät maistui ja Aslan virkaintoisena securitaksena esti muiden koirien vapaata liikkumista ovista ja sisällä ylipäätään. Se vahti kaikkea. K-a-i-k-k-e-a. Mutta sitten se tasaantui siitä.

Nyt se on alkanut taas, ja uuden vuoden kunniaksi Aslan pöllyytti Urhon ja Hatunin Alma-siskon, joista jälkimmäinen on narttu, ja sitäpaitsi ihan pentu. Höh. Mutta kai tää tästä. Koirapuistossa Aslan on osannut käyttäytyä kyllä. Joskus varmaan tulee sekin päivä, ettei enää voi puistoilla, mutta se ei ole vielä.

Nyt siis eletään murkkuiän vaihetta 2, ja ollaan onnellisia, että Hatun selvisi kokonaan ilman sitä ykkösvaihetta:) Katsotaan mitä sitten 1-vuotissynttäreiden jälkeen tapahtuu ens huhtikuussa.

Äippä näyttää täyttelevän jotain näyttelyilmoittautumiskaavakkeita tossa, Eestiin. Sillä on joku Eesti-pakkomielle selvästi. Ihan ku Suomessa ei olis näyttelyitä...Mutta kai se on mentävä, jos pääsis taas hotelliin asumaan ja sais syödä kilon sorkkia kerralla.