Hatun vietti rankan viikonlopun muiden köllötellessä kotona. Ensinnäkin Hatun joutui perjantaina suihkuun. Ei mikään helpoin operaatio, onhan suihkukoppi Hatunin kokoinen...Pää ja kaula tulivat siis kopista ulos koko pesun ajan. Aluksi Hatun ei millään halunnut koppiin, mutta pesun jälkeen se ei halunnut sieltä ulos. Tyypillinen keskiaasianpaimenkoira, siis;)

Lauantaina aamuyöllä Hatun lähti äipän kanssa Porvoota kohti, jossa Hatun ja Laura-äippä siirtyivät seuraavaan kulkuneuvoon, Hatunin siskon Alma isukin ja äipän autoon. Takapenkillä oli tosi kivaa, kerrankin pääsi loikoilemaan äipän syliin!

Venäjän rajalla vaihtui taas auto, tällä kertaa kammottavaan pakuun. Pakuun ahtautumista odotellessa:

Äippä ja Hatun katsoivat kauhuissaan pientä koslaa, jonne oli tarkoitus mahtua 9 ihmistä ja saman verran koiria...Häkkejä pinottiin auton takaosaan vierekkäin ja päällekkäin, ja Hatun joutui pinon päällimmäiseksi keikkumaan.

Kuvassa Hatunin häkin alla on Gee-siskon häkki. Reissussa olikin hyvä edustus Hatunin sisaruksia: Hatun, Alma, Gee ja Kira. Yhteensä pentueessa oli 11 pentua, joista muutama asuu nykyään Venäjällä.

Automatka oli inhottava, kun oli kaikkia pysähdyksiä ja Hatun, joka ei yleensä koskaan voi autossa huonosti, poti loppumatkan pahaa oloa.

Ensimmäinen asia, minkä Hatun näki Pietarissa päästyään autosta ulos oli paikallinen keskiaasianpaimenkoira. Äipällä riitti päiviteltävää tämän sattumuksen johdosta, ja saattoi sen keskarin omistajakin olla ihmeissään kun törmäsi siinä pihalla viiteen keskariin.

Pietarissa Hatun asui vanhaan kerrostaloon tehdyssä hotellissa, jossa saman huoneiston jakoivat koirasisarukset ja lauma ihmisiä.

Yö oli Hatunista ihan kiva, saihan nukkua ekaa kertaa elämässään oikeassa sängyssä.

Aamulla oli sitten herätys lyhyiden yöunien jälkeen ja sulloutuminen sinne samaiseen pakuun oli taas edessä. Paku suuntasi tällä kertaa näyttelypaikalle, jonka pihamaa kuhisi komeita koiria, joista suurimmalla osalla oli typistetyt korvat.

Äippä keertoi Hatunille, että on hyvä juttu käydä rodun alkuperämaassa näyttäytymässä tuomarille. Samaan aikaan Hatunin kanssa oli kehään tulossa kuusi muuta koiraa.

Päivä näyttelypaikalla oli Hatunille aika rankka. Pitkän päivän joutui sietämään iholle tunkevia koiria ja ihmisiä, alkoi hermot hissukseen kiristyä...

Kehän alkukin siirtyi tunnilla. Tuomarina oli Ranskassa asuva venäläinen mies,  jonka nimi pääsi unohtumaan, pitää tsekata myöhemmin. Äippä oli etukäteen pelännyt, että Hatun joko rähjäisi ja riehuisi kehässä, tai ei vaihtoehtoisesti ottaisi yhtään askelta.

Sen sijaan kehässä menikin tosi hyvin siihen asti, kun 4 viimeisenä kehässä ollutta sijoitettiin. Hatun "jaksoi" juosta yhden kierroksen, jonka jälkeen kuperkeikanomaisesti heittäytyi makaamaan pitkin pituuttaan. Tuomari antoi ekan lösähdyksen anteeksi ja jatkoi tuomarointia silmä kovana, mutta kun neito vajaan kakkoskierroksen jälkeen liukui taas sulavasti kyljelleen, eikä meinannut nousta millään, kipitti tuomari äipän luo ja työnsi neljä pystyssä olevaa sormeaan kymmenen sentin päähän äipän silmistä. Sekä viittasi nelospallille päin...

Mutta arvostelu oli tosi hyvä, ei oikeastaan mitään "negatiivista", ja excellent tuli arvioksi Hatun-neidistä.

Ja Hatski oli tosiaan ainoa korvilla ja hännällä varustettu kehässä, eli ainakaan tuota tuomaria ei haitannut, ja loistavaa niin! Etukäteen kun äippä oli monilta suomalaisilta kasvattajiltakin saanut kuulla, etteivät nämä vie typistämättömiä koiriaan ollenkaan Venäjälle näytille, kun se on täysin turhaa. Muka.

Sisaruksista sijoittuivat siis neljänneksi Hatun ja kakkoseksi Kira-sisko.

Takaisin kotona oli Hatun tänään aamulla kahdeksan maissa, ja Aslan nuuskutti sen huolella päästä jalkoihin. Olivat pojat innoissaan kun saivat "siskon" takaisin kotiin.

Paluumatka olikin oma seikkailunsa, kun kuski kolaroi ja tullimiehet kiusasivat Venäjän rajalla, mutta ne ovat omat juttunsa ne...